Tässä blogissa kerron Vladivostokiin kesällä 2014 suuntautuvasta moottoripyöräreissustani

26.6.14

Irkutskista Olkhon saarelle

24.6.2014. Aamuinen herätys teltasta. Nukuin pisimmät unet reissulla. Normaalit unet ovat tainneet olla keskimäärin 5 tuntia. Aina ollut joko toisten tai sitten itsensä järjestämää ohjelmaa tai tekemistä. Öljyputken vieressä nukutti siis hyvin. Kamat kasaan. Arvioimme, että lähtö tulisi olemaan hidas, mutta todellisuudessa pakkasimme pyörät samassa ajassa ellei nopeamminkin, koska tavarat eivät olleet niin levällään ja pyörä oli metrin päässä, joten turha roudaus jäi pois.

Reittimuutos, joka todellakin kannatti Kuulimme moskovalaisilta ystäviltämme, ettei Baikalin suurinta saarta kannata sivuuttaa, vaan siellä kannattaa käydä tutustumassa. Aikataulullisesti olemme hyvässä jamassa, vaikka meillä onkin muutamissa paikoissa ollut ylimääräisiä öitä. Olemme varanneet teoriassa Suomi-Vladivostok välille aikaa 30 päivää ja aikaa on kulunut lähdöstä vasta 18 päivää. kilometrejä on jäljellä n. 4000 ja sen ajaa helposti viikossa. Tästä syystä päätimme tehdä koukkauksen reitiltä pohjoiseen. Ylimääräisiä kilometrejä mennen tullen tulee noin 500.

Kun pääsimme telttapaikaltamme 200km Irkutskiin, vietimme keskustassa jonkin tovin ruuhkassa, jonka auheutti joen ylittävä silta ja sen poistumistiet. Täällä ei toiminut samanlainen ajokulttuuri kuin Moskovassa, jossa moottoripyörille annettiin kohtuullisen hyvin tilaa ajaa autojen välissä. Pojotimme pyörien päällä nätisti jonossa ja jos vapaa kaistale tietä näkyi, mentiin hieman nopeammin eteenpäin. Lopulta ulos kaupungista ja suoraan pohjoiseen. Maisemat alkoivat muuttua mäkisemmiksi ja joka puolella oli valtavia aroja, joissa laidunti lehmiä. Näin ensi kertaa (villi)hevoslaumoja laiduntamassa vapaana.

Heti Irkutskin jälkeen tajusi miksi meille oli suositeltu vierailua pohjoiseen. Mahtavat maisemat. Pienissä kylissä kulki lehmät pitkin teitä ja lapset vilkuttivat motoristeille. Suuri ero Vladivostokin tiehen oli myös se, että täällä ei ollut rekkaliikennettä ja ne harvat autot, jotka ohi ja vastaan ajoivat tööttäilivät tervehdykseksi. Pysähdyimme muutaman kerran kuvaamaan kauniita maisemia ja harmittelimme sitä, että niiden vangitseminen kameralle oli niin vaikeaa. Mieletön kokemus ja saarelle emme olleet vielä edes päässeet. Saavuimme illalla kylään, josta saaren lautta lähtee. Meillä oli tieto, että lautta kulkee vain klo 9 asti illalla, joten majoituimme kauniissa lahden rannassa olevaan gostinitsaan. Kaverimme saarelta laittoivat viestiä, että lautta kulkee vielä 23.30 asti ja sauna on lämpimänä ja vodkaa on tarjolla. Jouduimme kuitenkin kieltäytymään, koska kamat olivat jo majapaikassa ja pimeys laskeutui. Saaren hiekkatietä ei olisi pystynyt ajamaan pimeällä. Pää tyynyyn ja aamulla saarelle mökkimajoitukseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti