Kaupunkipäivät Krasnojarskissa

21.-22.6.2014. Aamutoimina Antti vaihtoi öljyt pyörään. Kaverina hääri Sasha, joka oli aamulla jo kytkenyt läppärin pyöräänsä ja säätänyt jotain. Kun kömmin hikikopistamme ulos raittiiseen ilmaan, olivat pojat hääräämässä läppärin kanssa Antin pyörän kimpussa. Totesin unisena, että venäjäsoftaako siellä pyörään asennetaan, että sujuisi joutuisammin matkanteko. Ajopäivää tästä ei tullut, tarkoituksena oli vain siirtyi kaupungin toiselle laidalle parempaan hotelliin. Sitä ennen kuitenkin 45 minuuttia meni häärätessä tavaroiden pakkaamisessa ja 4km ajon jälkeen aamupalalle. Sitten 7km kaupungin läpi ja hotelliin kirjautuminen. Meidän purkaessa kamoja, ehtivät Sashat ja Inna kirjautua hotelliin. Saavuimme aulaan ja hymyilevä tyttö halusi passimme huonevarausta varten.

Pyykkipäivä
Siinä odotellessamme hitaan kopiokoneen ruksuttaessa kopiota passeistamme, heitin Antille ajatuksen, että kun on vasta puolipäivä, ehtisi vaatteemme aamulla mukaan kuivana mukaan, jos jättäisimme ne pesuun hotellille, kun lähdemme patikoimaan Krasnojarskin vuorille. Eikun tuumasta toimeen ja selittämään vain pari englannin sanaa osaavalle naiselle tarvettamme. Hymy ei muuttunut hänen kasvoillaan kun viitoimme pesupyyntöä ja tämän jälkeen pesuohjeita. Hän vastasi jotakin ja nyökkäsi ja oletimme homman onnistuvan. Skolko stoit? paljonko maksaa? 100 ruplaa oli vastaus. Sitten hän viittoi pussia ja osoitti paikkaa jossa seisoi. Nyökkäsimme. Likaiset vaatteet siis hänelle.

Huoneeseen päästyämme kaivoimme muovipussin ja nenää pidellen pakkasimme sen. Armeijan käyneet tietää hajun. Pukeuduimme patikointia varten ja eikun matkaan. Reppu selkään ja hotellin baarista vettä ostamaan. Sen hinta oli kalliimpaa, kuin Vodkan. Jälkiviisaana ottaisin tulevaan koettelemukseen kirkkaan pullon veden sijaan. Hymyilevä respantyttö otti säkkimme. Solmun kireydestä hän varmasti pystyi päättelemään, että tehopesua kaivataan. Matka jatkui bussilla kohti vuoria.

Jos vielä muutetaan suuntaa niin.... Paikkakunnan käyntikortti maailmalle ovat noin 10km päässä olevat vuoret, joissa on loistavat retkeilymahdollisuudet. Vuoren huipulle kapuaminen kestää pari tuntia, hyvää rakennettua tietä ja polkuja pitkin ja matkaa on noin 6km. Alku oli loivaa ja matka eteni ihan ok. Itse moottoripyöräily ei ole tähän mennessä tuntunut fyysisesti missään, korkeintaan pysähtyessä kuumuutena ajokamppeiden takia. Patikointi kevyissä kamoissa tuntui hyvältä idea, mutta 4km ja jyrkkenevän polun takia alkoi ottaa voimille. Kevyet urheilevat kaverini kulkivat puuskuttamatta, mutta minä massoineni aloin hyytyä. Vauhtia hitaammaksi ja luulimme olevamme perillä alkoivat vielä 10000 askeleen portaat kohti kärkeä. V-sanan viljely lisääntyi. Hikoilin enemmän, kuin samaan aikaan hotellissa pyörivä pesukone käytti vettä yrittäessään pestä ongelmajätteeksi hajun perusteella laskettavia vaatteitamme. 15 askelta, V-sana ja puuskutusta siihen asti, että pohkeet luulevan reissun olevan jo ohi. Ei siinä hotellin baarista kalliilla ostettu vesi paljoa auttanut, kun pullollisen juotuaan hikoili heti puolitoista pulloa. Lopulta saavuimme yhdelle viidestä huipusta. Kaunis paikka, sen tajusin noustessani ylös maasta. Olo oli kuin olisi hiihtänyt 50km ainoastaan pitovoiteilla. Muiden kunto oli kuin he olisivat vain hurranneet ladun laidalla.

Valokuvia ja eksymistä Ihailtiin maisemia, pulssi laskeutui ja oli voittajafiilis. Alamäki olisi helpompaa. Kuvattuamme ja ihmeteltyämme maisemia, hävisi Sasha jonnekin ja me loput lähdimme toiseen suuntaan. Antin kanssa ihmeteltiin touhua ja jäimme kaipaamaan kaveria. Kohta toinen Sasha ja Inna tulivat luoksemme ja kerroimme ihmetyksen. Sitten kiivettiin takaisin, huudeltiin ja etsittiin. Lopulta puhelinyhteys, kun kenttää löytyi ja oppaamme pyyhkäisivät polulle, jota emme olleet kulkeneet. Manasin, että paljosta veto niin kohta kavutaan takaisin. Taivaalle nousi vielä ukkospilvet ja alkoi satamaan. Polku liukastui ja jostain vain kuului huutoa, että nopeammin, nopeammin...

Kun olimme reippaan matkaa laskeutuneet jyrkkää mutaista polkua. Tulvat ystävämme takaisin ylöspäin ja...väärä polku. Minulta V-sana ja toteamus, että niinhän minä tämän tuolla rinteen päällä totesin. Antti otti onneksi "Kaveria ei jätetä" -asenteen heti alussa ja piti huolen, etten nyt jää sinne hemmetin rinteeseen yksin ja melko terävin sanoin antoi ohjeet siitä, että palataan sitä reittiä mistä tultiinkin. Puhelimessa kaverit olivat nimittäin aiemmin puhuneet eri poluista ja toinen oli jo turvallisesti alhaalla, kun me sekoilimme muualla. Kyllä vitutti. Voimat lopussa, pimeys tulossa ja hymy olisi tullut vain baarista ostetulla vodkalla. Kokosin kuitenkin itseni ja ajattelin konemuksen positiivisia puolia. Lopulta paluumatkalla naurettiin jo asialle. Tänä päivänä käveltiin enemmän kuin pyöräiltiin. Ei ole tällaisia mäkiä meidän kotiseuduilla.

Pyykit kassiin ja menoksi Palasimme hotellille ja respantyttö oli luvannut vaatteet valmiiksi, kun palaamme. Eivät olleet. Aamupalan aikaan saisimme puhdasta. Siinä sitten likaisissa ja patikoinnista hikisissä vaatteissa yö, kun ei ollut mitä vaihtaa. Yötä vasten kunnon nestetankkaus ja suolaista, ettei kramppaa paikat. Aamulla aamupalalle 4 tunnin yöunien jälkeen. Hyvä kun sängystä pääsi ylös. Aamupalalta vaatteita pyytämään. Sama hymy ja vastaus, etteivät ole valmiita. Tuovat 15 minuutin päästä huoneeseen. Tuntia myöhemmin menin kysymään. Kaverimme olivat jo lähdössä ajamaan 1000km matkaa, mutta me päätimme puolittaa matkan ja tavata heidät myöhemmin Baikaljärvellä. Minulla oli jalat jumissa, päänsärky (taas) ja vähäiset unet takana. Ei huvittanut lähteä liikenteeseen itseä telomaan. Lisäksi odotimme vaatteitamme. 15 minuuttia oli se aika, jonka hymyilevä tyttö oli töissä ja kätevästi hän kyllä sysäsi ongelman kollegalleen. Kysyttäessä pyykeistä, tämä juuri työpäivänsä aloittanut nuori nainen sanoi soittavansa ja selvittävän asian. Eikun huoneeseen odottamaan. Tuntia myöhemmin kysymään ja ovat tulossa. Vielä tunti ja olivat kuulemma vähän kosteita vielä. Vielä tunti, kellon ollessa kaksi, menin selvittämään, että meidän lähtömme on myöhästynyt vaatteiden takia, jotka luvattiin edelliselle illalle valmiiksi. Joutuisimme jäämään siis vielä yhdeksi yöksi jos ne eivät tule heti. Onneksi tämä nainen puhui ja ymmärsi englantia. Hänen vastaiskunsa oli melkoinen pommi. Koska emme luovuttaneet huonetta klo 12 mennessä, joudumme maksamaan 1600 ruplaa. Lisäyö maksaisi 3200 ruplaa JA pyykkien peseminen satasen sijaan 970 ruplaa. Ei siinä paljoa tinkiminen auttanut, kun yritin selittää, että emmehän me voi lähteä ilman vaatteitamme ja että olisimmeko odottaneet niitä hotellin aulassa koko iltapäivän. Sanoin keskustelevani kaverini kanssa. Ei meinannut Antti pysyä penkillä, kun selitin ala-aulassa käytyä keskustelua. Tuntia myöhemmin vaatteet saapuivat huoneeseemme. Niiden pesu kesti 30 tuntia ja maksoi meille yhden kokonaisen ajopäivän menetyksen. Venäläiset ystävämme ovat muistaneet keljuilla hyvässä hengessä lähtöaikatauluistamme aamuisin ja nytkin näyttää siltä, että yö menee kirjoittaessa ja aamulla väsyttää. Ennen nukkumaan menoa pesin patikointivaatteet itse ja ne ovat aamulla kuivia ja valmiita pakattavaksi. Eli 4 tunnin päästä klo 6 se selviää :)