30.6.2014. Aamuinen telttaherääminen. Aurinko oli vasta noussut ja koska nukuin ilman makuupussia edellisen illan kuumuuden takia olin aamulla todella kylmä. Sadetakki päälle lämpöä pitämään ja kahvin keittoon. Antti heräili valmiille aamupalalle ja syötyämme pakkasimme ja jatkoimme matkaa. Vladivostokiin oli vielä noin 2000km.
Tiet jatkuivat samanlaisina. Ajettiin sen mitä pyörällä pääsi ja välillä aallokossa hiljempaa. Oli mennyt puolipäivää ja vastaan oli tuona aikana tullut yllättävän monta moottoripyörää. Yksin tai ryhmässä. Olimme kirjaimellisesti keskellä ei mitään, joten tervehdykset olivat myös sen mukaisia. Tankkaustauot rytmittivät ajamista ja huonosti nukkumani yö lisäsi pysähdyksiä, koska väsytti ja oli pidettävä extrataukoja. Sää oli taas kuuma. Taukoja lisäsi myös välillä ajon yksitoikkoisuus, koska liikennettä oli vähän.
Avunantoa
Erään mäen alla edessämme mateli moottoripyörä. Kun pyyhälsimme sen kohdalle, heilutti kuski kättään, jotta pysähtyisimme. Yleensä vastaantulevia motoristeja ei jääty jututtamaan, koska pysäyttämismerkin näyttäminen on vaikeaa ja perään kääntyminen ei auttaisi, mutta samaan suuntaan matkaavia jututettiin aina välillä ja luonnollisesti otettiin valokuvia. Ajoin keulalla ja etsin turvallista pysähtymispaikkaa. Aiemmin tapahtunut renkaan lentäminen rekan kyydistä 300m pysähtymispaikkamme jälkeen tuli nimittäin mieleen. Pysäytystä huitonut motoristi oli jo pysähtynyt keskelle mäkeä. Käännyimme ja ajoimme luokse. Vanhemman mallin BMW gs1200 pyörän kyydistä nousi vanhempi mies ja nainen, ehkä eläkeläisiä. Esittäydyimme ja he olivat Lontoosta ja matkalla maailman ympäri. Aika ihailtavaa. Ongelmia kuitenkin oli. Heidän pyörästään oli tällä asumattomalla pätkällä hajonnut vaihdelaatikko ja pyörässä toimi ainoastaan vaihde 6. Juttelimme kauan ja pohdimme vaihtoehtoja. Päädyimme siihen, että annoimme heille BMW-kerho kontaktiemme eli aiemmin bemareillaan kanssamme ajaneiden ystäviemme yhteystiedot ja pariskunta päätti palata pyörällään aiempaan kylään, josta olivat lähteneet. Siellä oli kuulemma ollut korjaamo ja työkaluja. Olisipahan varalla bemarikuskien avunanto. Otimme vielä valokuvia. Työnsimme pyörän alamäkeen vauhtiin ja kytkintä luistattaen he lähtivät puskemaan kohti kylää. Totesimme Antin kanssa tilanteen ja sovimme ajavamme vielä iltaan asti ja sitten etsivämme telttapaikkaa tai muuta majoitusta. Matka jatkui reippaana. Pidempi pysähtyminen oli virkistänyt.
Rengasrikko
Olimme ajaneet noin 400km, kun Antti hiljenteli vauhtia ja kummasteli pyörän käytöstä. Ajoin perään ihmettelemään ja huomasin, että takarengas oli tyhjentynyt. Äkkiä vierelle ja käsittämättömällä huitomisella osoitin rengasta ja pysähtymismerkkiä. Pyörä sivuun. Asian toteaminen ja lähdin tutkimaan mihin laitetaan remontti pystyyn. 1,5km päästä löytyi bensa-asema ja kun lähdin Anttia vastaan, valutteli hän jo kohti bensa-asemaa. Ajoin hänen taakseen ja hätävilkut päälle. Niitä käytetään muuten tosi paljon täällä huomion herättämiseen ja se on hyvä juttu turvallisuuden kannalta. Ei ole Suomessa paljon tullut vilkuteltua. Pyörät varjonpuoleiseen päätyyn parkkiin ja huoltohommiin. Asemalta syötävää ja juotavaa ja remontissa vaihtui sitten sisä-ja ulkokumi. Itse kiristelin samalla pyörästä ketjut ja pidin huolta videokuvaamisesta ja uteliaiden jututtamisesta sekä kaluston vahtimisesta. Tämä siksi, että Antti sai keskittyä vaihtamiseen ja en hääräisi toisena yhden miehen hommassa. Mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa. -kuten sanotaan. Aikaa käytimme hartaudelle. Koko operaatioon alusta loppuun syömisineen meni yli 4 tuntia. Muutenkin hidas päivä, joten ei otettu stressiä. Paikalla kävi myös paikallisia motoristeja kysymässä avuntarvetta, mutta heidän kanssaan päädyimme valokuviin vain. Yöpaikkaa ja muuta tarjottiin, mutta jätimme väliin. Ystävällistä porukkaa kylläkin. Remontista innostuneena eräskin lainasi työkalujamme ja kiristeli ketjujaan pyörästä. Naula tai joku muu terävä oli puhkeamisen syy. Alla ollut rengas otettiin vararenkaaksi ja puhjennut sisuskumi paikattiin varakumiksi. Remontin jälkeen ostimme iltapalaa ja ajoimme vielä 100km. Alue oli laajaa peltoaluetta ja päädyimme telttailemaan alueen ainoaan metsäsaarekkeeseen, pienen hiekkatien varrelle. Remonttipaikassa muuten ei ollut paarmoja ja muita ötököitä, mutta illalla ne taas löysivät meidät. Siksi nopeasti syötyämme telttaan ja nukkumaan. Kilometrejä tapahtumien takia karvan yli 500 ja seuraavana päivänä päätimme ajaa kunnon hotelliin Khabarovskiin.
Posted via Blogaway Pro
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti