Viides ajopäivä (ja yö)

Siirtymäpäivä

Illalla Sevettijärvellä leiriydyttyämme keittelimme sapuskat, otimme muutamat napanderit ja painuimme telttoihimme. Kirjoittelin vielä blogipäivityksen ja olihan se jo varmaan lähempänä kahta, kun laitoin Earit korviin ja aloin nukkumaan.

Herätyskello soi 8.30, mutta torkuttelin vielä puoli tuntia. Telttaan ei kuulunut sateenropina, joten odotukset säästä olivat samanlaiset, kuin edellisenä päivänä. Illalla olimme tutkineet karttaa, että koukkaisimme vielä Karigasniemeen ja ajaisimme sieltä Tenojoen reunalla eteläänpäin, palataksemme Ivaloon menevälle tielle. Kamoja pakatessamme totesimme, että tehdään päätös, kun saavumme nelostielle.

Aika pian lähdön jälkeen alkoi satamaan. Kivakiva, kyllähän se yksi kuivapäivä joka neljäs päivä kelpaa. Asiat voisivat olla huonomminkin. Mutta onhan se totta, että kun reissussa tutkii enemmän sadetutkaa, kuin tiekarttaa niin jossakin välissä se pääsee hieman ihmettelemään.

Päätimme, että jatkamme reittisuunnitelman mukaisesti kohti etelää. Reipas matkavauhti päälle, Inarissa Juha kävi ostamassa tuliaisia, Ivalossa minä Usb-laturin ja uuden sadeasun, koska edellisen housut tahtoivat päästää vettä läpi ilmastointiteipistä huolimatta ja sadetakin vetoketju ei tykännyt ilmeisesti muodoistani. Siinäpä kohokohdat ajosta. Tiethän olivat asvalttia ja suoria ja leveitä. Interphonesta kuului radiokanavista vain Ylen klassinen ja Ylex. Valitsin ensimmäisen, koska en jaksanut höpöhöpö keskustelua suomalaisesta säästä. Välillä ajelimme vanhantien tai museotien kautta.

Noin 80km vaille Sodankylä, pysähdyimme ja Juha totesi miettivänsä kotiin suuntaamista ja Sodankylästä. Aiemmin olimme pähkäilleet Lieksaan asti ajamista yhdessä, mutta Sodankylästä lähtiessä hän pääsisi käymään kaveriaan moikkaamassa. Eikä päätöksen motivaatiota varmaankaan vähentäneet sadekelit. Sovittiin, että päätetään Sodankylässä, kun pysähdytään tankille ja syömään. Eli tutkitaan sadetutkaa.

Tylsästä siirtymästä loppumattomaan nautintoon

Niin siinä kävi, pizzan syönnin lomassa, että Juha päätti suunnata kotiin ja minä jatkoin yksin reittisuunnitelman mukaisesti. Kiitos Juha mukavista reissukokemuksista. Otetaan pian uudelleen.

Reittini jatkui kohti Lokan tekojärveä. Sen olin halunnut nähdä. 80km asvalttia ja olin perillä. Pari valokuvaa, maisemien tutkimista ja sitten hiekkateille itärajan pintaan. Olin aiempina kesinä ajanut Rukajärven tieltä Raatteentielle rajoja myöten kulkevia hiekkateitä ja tiesin suunnilleen mitä odottaa. Kello oli 17 ja päätin ajaa niin kauan, kunnes alkaa satamaan, koska mitään paikkoja ei kolottanut, maha oli täynnä ja intoa riitti, koska tiesin hiekkojen alkavan.

Päätin kuitenkin edetä maltilla, koska aiemmalla reissulla olin kaatunut ja se säikäytti silloin, koska eihän siellä kukaan liiku, ainakaan ilta-aikaan ja apua olisi vaikea saada. Lokan tekojärveltä aloitin ja 140km kilometriä oli ensimmäinen hiekkastintti. Mäkiä, kurveja ja erityisen hienoja maisemia. Porojakin oli, mutta ei vaaraksi asti. Ja mikä parasta, kuivaa ja kohtuullisen lämmintäkin, tosin lämpövuoret ja sadeasu olivat ne lämmittävimmät. Sadetutka oli näyttänyt sateetonta alueelle, joten hyvillä mielin jatkoin matkaa. Välillä pysähdyin ottamaan pakollisen selfien, mutta muuten vain nautin kesäillasta ja yöstä ja päästelin menemään.

Päädyin siis Lokasta Savukoskelle, rajaa myötäilevää, mutta matkaa edistävää hiekkatietä. Reitin olen suunnitellut koneella, joten täydellisesti se ei varmaan aina rajan lähelle mene ja pistoteitä en edes takaisin aja (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta). Ajatuksena suunnittelussa oli, että matkan on edistyttävä.

Savukoskelta ajoin asvalttia Sallaan, ja reippaasti ennen Kuusamo taas rajanpintaan, Kuusamo hiekkateitä pitkin kiertäen. Välillä tietenkin oli asvalttia, mutta pääsääntöisesti hienoja hiekkatiepätkiä. Toistasataa kilometriä taas hiekkoja. Kuivakeli jatkui ja kello oli jo yksi kaksi yöllä, kun ajattelin tästä tulevan yli 1000km ajopäivä, eli hyvä päivä. Niin se vain tuntuu olevan, että ensimmäiset päivät menee lämmitellessä ja säätäessä ja kun vauhtiin pääsee niin kilometrejäkin kertyy.

Se mikä harmitti, oli edellisen telttayön takia lataamatta jäänyt kamerakalusto, videokuvaa ei Kuusamon kierrosta tullut. Täytyy käydä toiste kuvaamassa.

Reittiongelma, majapaikkaa etsimässä

Ennen Juntusrantaa, oli reittisuunnitelmassani ensimmäinen virhe. Ajoin suunnitelman mukaisesti, Juntusrannan kiertäen, mutta tie joka oli reittisuunnitelmassa, ei ollutkaan kuin metsäkoneen ura. Sinne en yksin viitsinyt keskellä yötä. Eikun takaisin. Bensakin alkoi olla vähissä. Juntusrannassa oli kyllä asema, mutta ei automaattiasema, oli pakko suunnata Suomussalmelle. Sitten 45km ennen Suomussalmea alkoi satamaan. Pitkälle pääsin kuivana. Ajoin vielä Suomussalmelle mennessä reittiäni pitkin, laitoin navigaattoriin laavut ja kodat näyviin ja kiertelin katselemassa yöpaikkaa. Ei löytynyt sellaista tienvarressa olevaa kotaa tai laavua, että pyörällä olisi helposti päässyt. Suuntasin Suomussalmelle, olin siellä klo 04, tankkasin, löysin sopivan kodan 20km päästä ja painelin sinne.

Tulet, vaatteet kuivamaan, vedet kiehumaan ja ruoan syöntiin. Kun kota lämpesi, nukahdin onnellisena päivästä. Olisin halunnut kirjoittaa heti kaiken ylös, mutta akku oli jostakin syystä vähissä. Varmaankin siksi, että Ivalosta ostamani Usb-laturi ei ollut kaksinen.

Tarkistin ajetut kilometrit. Niitä tuli 1076. Ja niistä veikkaisin 400 hiekoilla. Ajoaika oli 13 tuntia, ja matka-aika noin 18 tuntia. Alla kartta ajetusta reitistä.

Ostettavaa, huoltoa, jatkon suunnittelua

Heräsin kodasta klo 12.45. sade ropisi kattoon, mutta kirkastakin näkyi taivaalla. Kamat kasaan, puhelimen latausta pyörässä sen verran, että kotona tietävät missä olin menossa. Päätin pitää vielä Suomussalmella huoltopäivän, olin aiemminkin ollut paikallisella leirintäalueella yötä Itä-Suomea kiertäessäni, ja tiesin paikan omistajan puheliaaksi kaveriksi. Suuntasin leirintäalueelle, tyhjensin kamat kuivamaan ja sitten shoppailemaan. Palattessani leirintäalueen mies kutsui kahville, juteltiin maailman menosta yli tunti ja sitten asetuin mökkiin.

Huomenna, jos sää sallii, ajan Lieksaan Änäkäisen kodalle yöksi, jos on huonompaa keliä, majoitun Lentiiraan, tuttuun majataloon. Täytyypä tarkistaa vieläkö se on olemassa. Näistä kun ei tiedä nykypäivänä, kuten leirintäalueen isäntä tokaisi.

Alla vielä kuluneiden ajopäivien reittikartat.

Päivä 1

Päivä 2

Päivä 3

Päivä 4

Päivä 5