Ulan-Udesta Khabarovskiin osa 2

29.6.2014. Tämä on reissumme 23 alkava päivä. Suunnittelimme Antin kanssa käyttävämme menomatkaan Vladivostokiin 30 päivää ja arvioimme aamulla, että ilman ongelmia olisimme aikataulussa. Matkaa oli jäljellä noin 3100km. Tähän mennessä oli Teneren mittarissa ajettuja kilometrejä n. 9000. Aamupala samassa kahvilassa, kuin eilinen illallinen. Riisipuuroa, jossa ei voita ole säästelty, kananmunia paistettuna ja leipää. Kamat kasaan ja menoksi. Tiet taas erinomaisia, moottoriteitä suorastaan ja harvakseltaan autoja, poliiseista puhumattakaan. Ensimmäiseen tankkaukseen, Chitaan, mentiin siltä istumalta.Itse kaupungin kiersimme ohitustietä, koska halusimme säästää aikaa.  Ajoimme toisen tankillisen eli noin varman päälle vain 200km ennen tankkausta, vaikka olisimme päässeet pidemmällekin tankillisella. Pysähsyimme ja söimme kahvilassa kunnolla ja syötimme valtavan kokoiset paarmat tankatessa ja lähtöä tehdessä. Paikallisilta kyseltiin kilometrejä seuraavalle bensa-asemalla ja niin niitä vain löytyi. Ei nyt ketjuasemia, kuten Abc:t tai vastaavat, mutta vaatimattomampia, joissa mittarit näyttivät sinnepäin lukemia. Ei mitattu desilitroja ja litramitatkin pyöri harvakseltaan. Tankki kuitenkin täyttyi ja pyörät kulkivat. 

Noin 200km Chitasta tie muuttui paikoitellen aaltomaiseksi. Tämä tarkoitti sitä, että hyvät pätkät ajettiin kovaa ja "meren aallokko", eli loivia ja leveitä, mutta korkeita ja kovalla vauhdilla takuuvarmasti iskarit hajottavia aaltoja madeltiin. Tietynlainen rytmi löytyi lopulta aallokolle. Ne sijaitsivat siltojen ja rumpujen kohdilla ja osassa paikoista oli liikennemerkit. Niissä kohdissa joissa ei ollut merkkiä, myös autoilijat olivat helisemässä. Näin madellessani, että vastaan tuleva pikkufiiatti ajaa aivan liian kovaa vastaan. Kohtasimme pompussa, näin peilistä, kuinka fiat laskeutuu ensin eturenkaille ja pohja senkun vilahtaa. Kuski vain jatkaa eteenpäin, tosin seuraavaan varmaan jo jarruttaen.

1000km rikki

Me vain ajoimme ja nautimme tiestä ja maisemista. Aallokko tiessä piti keskittymisen korkeana ja välillä irtosi kirosana, jos pomppu tai monttu tuli yllättäen ja hidastaminen jäi puolitiehen. Kypäräpuhelin soitti minulla Prodigyn levyjä. Antin tanssista pyörän päällä en tunnistanut hänen kappaleitaan, mutta tuskin oli iskelmää. Huomasin noin klo 20 paikallista aikaa, että mittariin on kertynyt 880km. Ajoin Antin viereen ja huidoin, että rikotaan tonni ennen kuin aurinko laskee. Antti antoi merkin, että mene keulille ja Tenere lauloi. 1004km oli saldo, kun sukelsin sivutielle ja sieltä metsään telttapaikkaa etsimään. Löytyi hyvä vanha tienpohja. Tuhannen kilometrin rikkomisen kunniaksi kilisteltiin paukut alkumatkasta hääjuhlista saadusta pullosta. Teltta läjään rutiinilla. Sisälle hikisenä, kun aurinko laski ja oli silti kuuma. Aamulla sitten palelti ja heräsin auringon nousun aikaan keittämään kahvia. Olisi pitänyt kaivaa se makuupussi esille.