Neljäs ajopäivä

Pyyhejoutsenia

Majoituimme Karigasniemessä kalastajan majatalon uusiin hotellihuoneisiin. Kyseessä oli niin uudet huoneet, että olimme kyseisessä huoneessa ensimmäiset majoittujat. Pyyhkeetkin oli väännetty joutsenen muotoon, veikkaan, että vuoden päästä ne ovat hyllyllä viikattuina. Mutta kuitenkin, hyvin nukutti. Aamulla, aamupalan jälkeen, olimme noin klo 10 liikenteessä. Ajoimme suoraan paikalliselle korjaamolle, jonka sijainnin saimme edellisenä iltana paikalliselta taksisuharilta. Hän kertoi myös, että kaikki leirintäalueet olisivat täynnä, koska Tenolle tulevat kalastajat valloittavat ne.

Matkamiesten tarinoita

Aamulla ennen lähtöä pyörähdin ostoksilla paikallisessa K-marketissa. Tai voiko sanoa, että toisessa vierekkäisessä. Täällä tuntuu niitä olevan aina kaksi vierekkäin. Käykää tarkistamassa vaikka. Syytä en keksinyt. Kaupasta palattuani näin Honda Africa twinin ja jonkun kyykkypyörän. Kaveri oli "vartioimassa" kamoja, kuten mekin teemme normaalisti. Aamuväsyneenä ajattelin, että tänä päivänä jututan mahdollisimman monta matkalaista.

Saksasta saapuneet motoristit olivat neljättä päivää Suomessa. Vaihdoimme kokemuksia ja yhteystietoja. Heidän matka jatkui kohti Jäämerta ja sitten Norjan kautta pois. Telttaöitä olivat viettäneet sateisessa Suomessa, mutta ajohalut olivat kovia. Tämän päivän aikana pääsin tapaamaan monenlaista kulkijaa.

Purkamista ja kasaamista

Korjaamolle saavuttuamme Juha purki bemarin virtalukon irti, samalla kun minä vaihdoin eturattaan, jonka olin aiemmin Tornion Motonetistä ostanut. Virtalukon piuhojen pohjasta löytyi löysällä oleva kaapeli, jota emme pystyneet tinaamaan, mutta laitoimme sen tiukasti paikalleen kiinni massalla. Asia on tekstinä hankala selittää, mutta kahden tunnin operaation jälkeen pystyimme luottavaisin mielin jatkamaan matkaa.

Ollaankos me nähty, vai miten oli hä?

Lähdimme kohti Utsjokea. Reitti eteni Tenojoen vartta. Aurinko oli hellinyt päiväämme koko ajan ja maisemat olivat huikeita ensikertalaiselle (näillä seuduilla). Päässä takoi vain ajatus, että ensi kesänä on pakko tulla uudelleen. Tämä fiilis kai pakottaa kaikki motoristit aina tänne uudelleen ja uudelleen. (Ehkä ensi kesänä isommalla pyörällä).

Pysähdyimme välillä kuvaamaan jokimaisemaa ja luonnollisesti itseämme. Unohtamatta loputtomia kuvia moottoripyöristä eri taustalla. Eräällä pysäkillä oli kolme harrikkakuskia ja aamun päätökselle matkalaisten jututtamisesta, päätin mennä kyselemään määränpäätä. Ei aikaakaan, olimme keskustelemassa lähtöpisteestä ja niinhän se paljastui, että matkalaiset olivat Kuopion suunnalta ja kohta selvisi, että yksi kavereista tunsi veljeni ja oli jopa ollut etsimässä kanssamme (kera 100 muun) nuorinta veljeäni keväällä 2014, kun hän katosi ja löytyi lopulta menehtyneenä.

Kun savolaiset alkavat puhua keskenään, ei siinä yhdellä tupakilla selvitä. Lopulta toivottelimme hyviä reissuja ja jatkoimme matkaa omaan tahtiin.

Utsjoella iski kulttuurin nälkä ja kävimme vierailulla Utsjoen luontotuvalla. Pihaan saavuttuamme huomasin erikoisen polkupyörän ja uteliaana menin jututtamaan matkalaista. Kyseinen pariskunta oli lähtenyt 4,5 viikkoa sitten Saksasta polkupyörillä kohti pohjoista Suomea, tarkoituksena polkea Norjaa myöten takaisin.

Ei siinä vielä kaikki, mutta heillä oli matkassa mukana 6-vuotias poika, joka hoiti myös osansa polkemisesta. Hämmästelin asiaa moneen kertaan ääneen ja hämmästelen edelleen. Kyselin, että oliko heillä paljon karkkia ja Ipad mukana pojalle ja miten he olivat jaksaneet Suomen kauniin sade- ja ukkossään. Kuulemma polkimen kierros kerrallaan. Pitkän juttelutuokion jälkeen kävin ostamassa pojalle suklaalevyn. Tuli omaa nuorimmaista niin ikävä, kun esittelin valokuvia, joissa poikani matkaa kanssani moottoripyörällä. Saman ikäisiä kun molemmat sattuivat olemaaan. Sitten oli jatkettava matkaa.

Päädyimme Utsjoen kautta Nuorgamiin, Suomen pohjoisimpaan kylään ja matka jatkui Norjaan. Tarkoituksena ajaa lenkki Norjan kautta kohti Sevettijärveä ja välttää tällä paluu samaa reittiä takaisin. Samalla saisimme kosketusta Jäämereen ja pääsisimme fiilistelemään alueen maisemia. Ja kyllähän ne olivat huikeita. En osaa kuvailla, mutta suosittelen, vaikka kontaten kiertämään reitin.

Ennen Neideniin saapumista puimme varmuuden vuoksi sadeasut, vaikka aurinko oli hellinyt ajoamme. Muutama pisara taisi jopa sataakin, mutta maisemia ihaillessa ja mutkateitä ajellessa niitä ei edes tajunnut.

Suomeen palatessamme teimme yksinkertaisen sotasuunnitelman. Valitaan Sevettijärven ympäristöstä nätti järvimaisema ja laitetaan leiri pystyyn. Näin teimme, söimme ja joimme kunnolla ja istuimme iltaa leirissä. Erittäin nautinnollista. Aurinko ei laske ja tarinoita piisaa.

Karttaa tutkimme vielä illan päätteeksi sillä ajatuksella, että jos sää on yhtä hyvä kuin tänään, niin päädymme Tenojoen varteen uudelleen, mutta nyt ajamme Karigasniemestä etelään. Hiekkatie kenties... mutta siitä lisää sitten huomenna. Tänne päätynyt ei hevillä haluaisi pois.