Toinen ajopäivä

Toisen ajopäivän suuret odotukset

Niinhän sitä suunniteltiin suuria, mutta päädyttiin kohtuulliseen.

Heräsimme mökistä, ehkä joskus kymmenen maissa, podettuani jo aamuviideltä ihan järjetöntä päänsärkyä. Ei, ei se johtunut loputtomasta oluen (kahden) kittaamisesta, vaan veikkaisin nestehukkaa. 

Kohti Kilpisjärveä, otaksun

Lopulta, puoli kahdentoista aikaan, eli myöhään, pääsimme liikkeelle. Sallittakoon se toisena ajopäivänä. Odotettua sadetta ei tietenkään tullut, mutta matkasimme kohti pohjoista täydessä sadevarustuksessa varmuuden vuoksi.

Jo ennen Kemiä, vaivaisen vajaan 50km jälkeen sain päähäni, että eturengas on vaihdettava. Päädyimme Keminmaalle ja siellä paikalliseen mp-rengas-liikkeeseen. Palvelu oli todella ystävällistä, hintaa vaihdolle oli 15€, mutta ongelmana se, että työ onnistuisi vasta tunnin päästä.

Me kiireisinä matkalaisina ajattelimme, että aika on rahaa. Olimme väärässä. Ajoimme seuraavaan rengaliikkeeseen. Pyörä hallin sisään ja työ alkamaan. Kysyin työn hintaa. 55€. Kyllä siinä tipahti rengaskaverilta työkalut kädestä, kun totesin, että "et voi olla tosissas", samalla hädällä pyörää hallista pois lykkiessäni. Ajoimme siis luotettavaan MP-rengasliikeeseen, irroitimme eturenkaan ja jäimme odottamaan.

Eikä aikaakaan, kun rengas oli vaihdettu. Tai no aikakaan, olimme matkanneet vajaan 600km tavoitteesta 70km ja matkanneet jo 2 tuntia. Onneksi ei tule pimeä.

Rengashelpotuksen innoittamana halusin vielä turvaa mieltä kaivertavalle asialle eturattaan kunnosta, joten jälleen päädyimme Motonetiin ostamaan eturattaan ja sen vaihtamiseen sopivan työkalun. Matka siis ei edistynyt, mutta tulipahan shoppailtua.

Ajetaan putkeen

Kaiken tämän rumban jälkeen päästiin ajamaan matkaa. Ja heti syntyi se euforinen ja meditatiivinen matkatunne. Pulssi laski ja aivot olivat nollassa. Ainoa asia, johon reagoi , oli siellä täällä näkyvät porot. Hurmaa kesti niin kauan, kunnen ennen Kolaria huomasin, että jälkiasennettu volttimittari näytti 9,5V, eli jotakin aivan epämääräistä.

Päädyimme Kolarissa autotarvikeliikkeeseen, kellon lähestyessä ilta seitsemää. Eipä yllättänyt tämäkään vastoinkäyminen. Päinvastoin. Käänsin kaikki seikkailuksi. Ajattelin, että uuden akun hankinta on edessä ja että onneksi tuli nyt, eikä aivan korvessa. Myyjä mittasi akun mittareillaan ja totesi, että akku on ehjä ja ajovalot kirkkaat, joten kiinasta hankkimani jälkiasennettu volttimittari ei tykkää sateesta. Ajatus helpotti, voimme jatkaa matkaa. Ostin avuliaisuudesta ja kohteliaisuudesta myyjältä vielä purkin kertjuöljyä, vaikka siitä ei ollut uupelo ja lähdimme jatkamaan matkaa. Ja samalla raivas repesi ja salamat valaisivat reittimme. Matkaa olisi 250km, mutta tässä myrskyssä se olisi enemmän, kuin kärsimystä. Päätimme ajaa Muonioon.

Tilatkaa äkkiä, kohta menee sähköt

70km rankkasateessa, auton imussa, ja melkoinen matka edessä. Muonioon päästyämme tankkasimme Shellillä, ja menimme tilamaan ruokaa. Pyörät jätimme tankkauspisteen katokseen, hetkeksi kuivaan ja tyhjällä huoltoasemalla meitä odotti kokinvaatteissa oleva mies ja puhelias nainen, joka tivasi heti, että syömmekö ja jos syömme niin tilatkaa heti, koska kohta menee sähköt. Tilasimme, minäkin hätäpäissäni sitä, missä mainittiin poro ja herkku ja ei aikaakaan, shellin kyltin valot aloittivat diskon. Ja sitä seurasi salamoiden strobovaloefekti, kunnes koko paikka pimeni. Onneksi ehdimme tankata, koska dieseliä hakemaan tulleet kalamiehet jäivät ilman polttoainetta, kun mittarit sekosivat sähkökatkon takia. He päätyivät syömään sämpylää.

Kaikkien päivän kommellusten ja kokemusten ja ennen kaikkea vähäisten kilometrien takia teimme reittisuunnitelma muutoksen ja päätimme yöpyä Muoniossa, koska kello oli jo paljon. Aamulla jatkaisimme käsivarren sijaan kohti Altaa.

Venäjää, englantia, suomea ja viittomaa sekaisin

Päädyimme Harrinnivan lomakeskukseen mökkimajoitukseen. Kamat mökkiin, kaljaa ja viskiä ja sitten baarissa pari rentouttavaa. Nukkumaan mennessä, kymmenen pintaan, huomasin kolme motoristia viereisessä mökissä. Viskipullo kourassa moikkaamaan ja siellähän oli Tsekkiläisiä motoristejä matkalla pohjoiseen.

Ilta meni mukavasti, perheestä, moottoripyöristä ja Suomesta puhuen, ilman yhteistä kieltä. Juha lähti nukkumaan aiemmin, mutta minä nautin seurasta loppuun asti. Aamulla oli puhetta tavata ja mahdollisesti ajaa yhdessä kohti pohjoista. Kyllä tämä on elämää parhaimmillaan, vaikka välillä vähän vastatuuli ja sade piiskaakin.