Tässä blogissa kerron Vladivostokiin kesällä 2014 suuntautuvasta moottoripyöräreissustani

4.7.16

Ensimmäinen ajopäivä

Tästä se sitte käynnistyi

Jotta voin kertoa millainen ensimmäinen ajopäivä oli, on minun avattava hieman viimeisten päivien tapahtumia. Kuten edellisessä päivityksessä kerroin, heräsin koko reissun valmisteluihin viime tingassa. Ja kun sitten reagoin asiaan, tuli ystävämme norovirus kylään. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että pyörän huolto ja muut valmistelutyöt tulivat päätökseen 10 minuuttia ennen, kun Juha kaarsi pihaamme matkalle lähtöä varten. Viimeisenä toimenpiteenä matkavalmisteluissa tein tietenkin lomatukan leikkaamisen, eli jokakesäisen rituaalin, joka aloittaa aina loman.

Olisihan sen renkaan voinut kotoakin ottaa mukaan

Olimme säätäneet pahaisen vatsataudin takia lähtöpäivää päivittäin useamman kerran, mutta lopulta päätimme, että lähdemme liikkeelle maanantai-iltana, määränpäänä Kuivaniemi ja siellä Merihelmen leirintäalue. Tällä varmistimme sen, että voimme tiukasta valmisteluaikataulusta johtuen säätää asioita vielä matkalla, lyhyen ajomatkan ansiosta. Tosin Juha oli matkannut jo meille päästyään kelpomatkan, joten siinä mielessä siirtymä Merihelmeen oli sopiva. 

Sitten se alkoi luulotus pyörän suhteen. Eturengas ei näyttänytkään enää niin hyvältä, kuin kotona, kun olin päättänyt jättää sen vaihtamatta. Takarenkaan sentään vaihdoin. Tämä johti siihen, että Oulussa oltiin jo renkaanostossa ja tavararakennelma tarakalla senkun kasvoi.

Sadetakit päällä ja ei sada, mutta heitäppä se hetkeksi


Iissä sitten kaupan pihalla päätin luopua sadetakista. Ja samantien sain pukea sen päälle. Siihen asti olin kastunut vain hiestä, mutta sääennustuksen mukaisesti klo 21, taivas repesi. Viimeiset kilometrit ajettiin sateessa. Saatiin märät tavarat mökkiin, kamerat lataukseen ja kaljat auki. Sateen ropistessa kattoon, kokkailemme retkikeittimellä Hawaijinpataa. 
Aamulla on tarkoitus lähteä kohti Kilpisjärveä ja sääennustuksen mukaan saamme nauttia suomalaisesta kesäsäästä, eli sadetta ja ukkosta. Ja olenko tästä katkera. En todellakaan. Ne jotka tietävät mitä moottoripyörämatkailu antaa, kelissä kuin kelissä, niin ymmärtävät, että hymy ei tule laantumaan ihan pian.

Ps. Pohdin, että mikä on sellainen harrastus, joka vaatii vesisateen. Saisi rankkasateella oikein sydämenkyllyydestä nauttia harrastuksesta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti