Ajoasenne vai kokemusasenne
Kun on vuoden miettinyt paahtavansa joka päivä 300-1000km mennen tullen Vladivostokiin ja joku ehdottaa toisenlaista lähestymistä aiheeseen, aiheuttaa se hieman pohtimista. Olin aiheessa hitaasti, mutta varmasti lämpeävä. Itselleni oli selvää, että yksin ajamalla sitä vain ajaa ja ottaa välillä kuvan sieltä täältä. Kahdestaan voimme jakaa kokemuksia ja voitamme hitaaseen etenemiseen menevän ajan palaamalla junalla. Toinen hyvä pointti aiheeseen oli myös se, että Vladivostokiin menevän tien näkee jo mennessä (Ainakin viimeiset tuhannet kilometrit), koska vaihtoehtoja ei ole paljoa, joten olisi ihan sama tulla junalla takaisin. Olin myyty ajatukselle jo ennen toisen oluen nauttimista, kun pidimme suunnittelupalaveria.
Antti lähtee matkaan BMW F800GS pyörällään. Eihän se ole Tenere....no vitsi vitsi. Meillä on jo yhteisiä kokemuksia viime keväältä Vienan karjalan Roadtripiltä, jossa mukana oli myös Patryk. Olisipa sama kolmikko päässyt kokonaisuudessaan mukaan reissulle. Se se olisi vasta ollut mukavaa.
Matkakumppani Venäjältä
Mutta tavallaan meillä on myös kolmas matkaaja mukana, koska kontaktini Dmitri Moskovasta kirjoitti tulevansa meitä vastaan Tenerellään Pietariin, jossa esittelee kaupunkia ja josta on varannut alustavasti jo majoitusta. Pietarin jälkeen matkaamme hänen luokseen Moskovaan ja kun Moskovasta on nähty maisemat, matkaa hän kanssamme vielä 900km Kazaniin. Tämän jälkeen hän on järjestänyt kavereistaan matkan varrelta meille vielä majoituspaikkoja ja kavereita esittelemään eri kaupunkeja. Tämäkin ajatuksena tukee uutta tapaamme matkustaa, eli hitaasti Vladivostokiin, kaikesta nauttien ja huilataan sitten junassa paluumatkalla. Arvioin edelleen, että paluu kotimaahan kaiken mennessä suunnitellusti on heinäkuun puolessa välissä, mutta sen näkee sitten. Ei se niin mene, ettei se jotenkin mene.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti