Tässä blogissa kerron Vladivostokiin kesällä 2014 suuntautuvasta moottoripyöräreissustani

5.6.14

20 tuntia lähtöön

Nyt on pyörä pakattu ja käsittääkseni kaikki valmistelut tehty :-)

Antti otti jo varaslähdön Etelä-Suomeen ja tapaamme sitten huomenna illalla serkkuni mökillä Kouvolassa. Tavaraa on sen verran, että ilman erillisiä virityksiä ei muuta enää mukaan sovi. Viimeisen kuukauden aikana, eli edellisen testilenkin jälkeen on tullut varmaan 10kg lisää tavaraa. Kaikkea sellaista, mitä tietoisesti jätti viimeiselle viikolle ostettavaksi.


Pakkaamista ja purkamista

Otin pakkaamiseen sellaisen taktiikan, että laitan kaiken valmiiksi ja pakkaan pyörän ja seuraavana päivänä avaan joka säkin ja poistan tavaraa. Joka kerta on jotakin jäänyt pois. Niinhän sitä sanotaan, että ota matkaan puolet siitä matkatavarasta mitä kuvittelet tarvitsevasi. Toivottavasti toimii myös käytännössä.

Viime hetken säätämisestä tuli hyvä esimerkki, kun asensin varapuhelinta uusiksi ja eikö vain tullut "pääpuhelimeen" ilmoitus järjestelmäpäivityksestä. No molempien puhelimien asentamisessa meni helposti tunti jos toinenkin, koska päivitysten jälkeen piti säätää navigoinnin toimimaan halutulla tavalla. Ja miksi tämä hyvänä esimerkkinä, niin siksi, että eipä tuotakaan osannut huomioida ennakkoon ja nousee prioriteetissa korkealle, koska reissun navigointi hoidetaan puhelimen ohjelmilla. Toinen hyvä esimerkki viime hetken säätämisestä oli ajokengät, joista tietenkin hajosi vetoketju. Kengät suutarille ja eilen piti käydä jo hoputtamassa, koska ei alkaneet valmistua. Taisi olla kiirettä ylioppilas- yms. juhliin valmistautuvien kenkien korjaamisessa. Äsken kävin hakemassa kengät, joten sekin hoitui vaikka hetken huolta aiheutti.

Tällaisia esimerkkejä on paljon, mutta kaikki ovat selvinneet. Mittaluokat ovat ajokenkien korjaamisesta renkaiden hankintaan Novosibirskistä. Onneksi Antti hoitaa sitä hommaa :-)


Mitä seuraavaksi
Kaverimme Dmitry Moskovasta tulee lauantaina Viipuriin ja lähdemme hänen kanssaan tutustumaan Pietariin ja sieltä sitten Moskovaan. Edelleen sanon, että "ensin tietysti pitää päästä rajan yli", olen tätä hokenut suunnittelun ajan ja en tee edelleenkään poikkeusta. Fiilis on kokonaisuudessaan ihan mahtava tällä hetkellä. Kavereita ja sukulaisia on käyty moikkaamassa ja nyt vietetään lasten kanssa aikaa. Vuosi sitten helmikuussa sanoin, että haluan toteuttaa tämän reissun ja olen entistä enemmän halukas siihen tänä päivänä. Blogin osoitteessa lukee "mielimatkani", joten olkoon tämä matka mieleen ja urheilijatermein myös "mielimatkani".
Tarinointia voi seurata tästä blogista, kuvat ja sijaintitiedot löytyvät ylävalikon kautta.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti