15.6.2014. Ensimmäinen tehokas ajopäivä käynnistyi. Aamunukkumiselle ei annettu sijaa. Tosin aiempien aamujen nukkumisella otettiin kiinni työvuoden väsymystä, mutta nyt oli aika startata ajoissa. Kello soi kuudelta ja ajamaan lähdettiin 7.30.
Uralvuoret
Aamuinen ajo lähti hyvin käyntiin, koska olimme tankanneet edellisenä iltana. Ajoa rytmittivät tankkausvälit, jotka meillä on olleet noin 300km. Laitoin pienessä koti-ikävässä soimaan Stevie Wonderin Talking book -levyn ja olin biisejä kuunnellessa todella onnellisissa fiiliksissä. Se miltä tanssiminen moottoripyörän päällä näyttää 120km/h vauhdissa voi olla huvittavan näköistä, mutta jos se tuo hymyn muille matkaajille niin hyvä niin. Tiet olivat sitä samaa, välillä täydellistä ja välillä jyrättiin hitaasti. Autoja ja rekkoja ohitetaan koko ajan. Se onko siitä mitään hyötyä, on eri asia sillä tasaisesti junnaavat kerran ohitetut rekat tulivat ruokataukojen jälkeen taas ohitettavaksi. Reitti ja maisema alkoivat pikkuhiljaa kumpuilemaan ja kohta ilmestyi jo korkeitakin vuoria. Päättelimme tulleen Uralille. Näkemisen arvoisia maisemia.
Aamuinen ajo lähti hyvin käyntiin, koska olimme tankanneet edellisenä iltana. Ajoa rytmittivät tankkausvälit, jotka meillä on olleet noin 300km. Laitoin pienessä koti-ikävässä soimaan Stevie Wonderin Talking book -levyn ja olin biisejä kuunnellessa todella onnellisissa fiiliksissä. Se miltä tanssiminen moottoripyörän päällä näyttää 120km/h vauhdissa voi olla huvittavan näköistä, mutta jos se tuo hymyn muille matkaajille niin hyvä niin. Tiet olivat sitä samaa, välillä täydellistä ja välillä jyrättiin hitaasti. Autoja ja rekkoja ohitetaan koko ajan. Se onko siitä mitään hyötyä, on eri asia sillä tasaisesti junnaavat kerran ohitetut rekat tulivat ruokataukojen jälkeen taas ohitettavaksi. Reitti ja maisema alkoivat pikkuhiljaa kumpuilemaan ja kohta ilmestyi jo korkeitakin vuoria. Päättelimme tulleen Uralille. Näkemisen arvoisia maisemia.
Banaania välipalaksi
Koska kanssamatkaajia on paljon ja vuoroin ohitellaan toisia, kävi hauska episodi eräässä mäennousussa, jossa rekat hädin tuskin pääsevät eteenpäin. Edessämme ajava Audikuski, joka oli aikansa jo leikkinyt ohitteluleikkiä kanssamme ojensi ikkunasta banaanin ja vinkkasi Antille, että ajaa viereen. Kohta ilmestyi toinen banaani ja minä tasapainottelin auton viereen ja nappasin sen vauhdissa mukaani. Sitten auton eteen omalle kaistalle ja hätävilkuilla vilautettiin kiitokset. Tämä on yleinen tapa täälläpäin. Kuten myös se, että kun autokuskit tai rekkakuskit tykkäävät moottoripyöristä, päräytetään moikkaus komeasti äänitorvella.
Koska kanssamatkaajia on paljon ja vuoroin ohitellaan toisia, kävi hauska episodi eräässä mäennousussa, jossa rekat hädin tuskin pääsevät eteenpäin. Edessämme ajava Audikuski, joka oli aikansa jo leikkinyt ohitteluleikkiä kanssamme ojensi ikkunasta banaanin ja vinkkasi Antille, että ajaa viereen. Kohta ilmestyi toinen banaani ja minä tasapainottelin auton viereen ja nappasin sen vauhdissa mukaani. Sitten auton eteen omalle kaistalle ja hätävilkuilla vilautettiin kiitokset. Tämä on yleinen tapa täälläpäin. Kuten myös se, että kun autokuskit tai rekkakuskit tykkäävät moottoripyöristä, päräytetään moikkaus komeasti äänitorvella.
Lukkojarrutuksia
Ohittelu ei kuitenkaan ole leikkiä, vaikka sellaista termiä käytin. Siellä täällä on autojen ja rekkojen raatoja ja tänäänkin oli läheltä piti tilanne edessä ajavalla autolla. Lähdin peesaamaan sitä ohituksessa ja taisi siinä ohitusletkassa olla enemmän ohittajia kuin ohitettavia. Auto vastaan kurvin takaa. ohittajat pakenevat omalle kaistalle. Rekka lukkojarrutuksessa välttääkseen kolarin auton kanssa. Minä aitiopaikalla katsomassa tilannetta ja sujahdin äkkiä omalle kaistalle ja pientareelle turvaan. Ihmettelen suuresti millä rohkeudella paikalliset lähtevät täysin pimeään mutkaan ohittamaan, joskus jopa heikkotehoisilla autoilla. Sitä me ei kyllä tehdä. Sen verran arvokas on oma päänahka.
Ohittelu ei kuitenkaan ole leikkiä, vaikka sellaista termiä käytin. Siellä täällä on autojen ja rekkojen raatoja ja tänäänkin oli läheltä piti tilanne edessä ajavalla autolla. Lähdin peesaamaan sitä ohituksessa ja taisi siinä ohitusletkassa olla enemmän ohittajia kuin ohitettavia. Auto vastaan kurvin takaa. ohittajat pakenevat omalle kaistalle. Rekka lukkojarrutuksessa välttääkseen kolarin auton kanssa. Minä aitiopaikalla katsomassa tilannetta ja sujahdin äkkiä omalle kaistalle ja pientareelle turvaan. Ihmettelen suuresti millä rohkeudella paikalliset lähtevät täysin pimeään mutkaan ohittamaan, joskus jopa heikkotehoisilla autoilla. Sitä me ei kyllä tehdä. Sen verran arvokas on oma päänahka.
Yöpaikkaa etsimässä
550km jälkeen aloimme etsimään yösijaa. Alkupäinen suunnitelma oli olla teltassa, mutta alue on mutasotkua ja vetistä, eikä Antin orastava flunssakaan houkuttanut telttayölle. 60km ja päädyimme gastinitsaan. 1000 ruplaa huoneesta ja ostimme myös pyykinpesun. Motoristihikiset (päivien sadeasussa hikoilleet) vaatteet tulivat koneessa puhtaaksi 100 ruplalla. Pesussa oli vain sellainen jännä yksityiskohta, että nuori nainen, joka pesun otti hoitaakseen, laittoi kyllä likaiset alusvaatteet ja sukat koneeseen, mutta pesun jälkeen hän kävi hakemassa meidät ripustamaan ne kuivamaan koneesta vaikka muut vaatteet roikkuivat jo narulla. Luulisi olevan toisinpäin. Ja miksi pesetettiin sitten vaatteet muilla? No koska niitä on turattu pestä käsin retkipyykinpesuaineilla ja välillä vaimolta vinkkejä hommaan kyselty, mutta ei ole tapahtunut kuin se, että hieman likaista vettä lavuaarissa ja aamulla sukat (ajosaappaissa hikoilleet) muistuttavat hajultaan enemmän jääkiekkopukukoppia, kuin raikasta retkipesuaineen puhtautta.
550km jälkeen aloimme etsimään yösijaa. Alkupäinen suunnitelma oli olla teltassa, mutta alue on mutasotkua ja vetistä, eikä Antin orastava flunssakaan houkuttanut telttayölle. 60km ja päädyimme gastinitsaan. 1000 ruplaa huoneesta ja ostimme myös pyykinpesun. Motoristihikiset (päivien sadeasussa hikoilleet) vaatteet tulivat koneessa puhtaaksi 100 ruplalla. Pesussa oli vain sellainen jännä yksityiskohta, että nuori nainen, joka pesun otti hoitaakseen, laittoi kyllä likaiset alusvaatteet ja sukat koneeseen, mutta pesun jälkeen hän kävi hakemassa meidät ripustamaan ne kuivamaan koneesta vaikka muut vaatteet roikkuivat jo narulla. Luulisi olevan toisinpäin. Ja miksi pesetettiin sitten vaatteet muilla? No koska niitä on turattu pestä käsin retkipyykinpesuaineilla ja välillä vaimolta vinkkejä hommaan kyselty, mutta ei ole tapahtunut kuin se, että hieman likaista vettä lavuaarissa ja aamulla sukat (ajosaappaissa hikoilleet) muistuttavat hajultaan enemmän jääkiekkopukukoppia, kuin raikasta retkipesuaineen puhtautta.
Kommunikointia
Täällä saa olla koko ajan vastaamassa kysymyksiin, ainakin oletan niiden olevan kysymyksiä. Se on mielestäni tämän reissun suola. Ihmiset on kiinnostuneita ja auttavaisia ja keskustelut menevät yleensä näin...
Täällä saa olla koko ajan vastaamassa kysymyksiin, ainakin oletan niiden olevan kysymyksiä. Se on mielestäni tämän reissun suola. Ihmiset on kiinnostuneita ja auttavaisia ja keskustelut menevät yleensä näin...
Jotakin venäjää...FIN
Da, iso hymy
Jotakin venäjää tai sitten saadaan joku sana poimittua keskustelusta ja yritetään sen perusteella vastata...
yleensä vastauksemme on Vladivostok ja käden heilautus oletettuun idän suuntaan.
Ooohhh, pään pyöritystä ja paljon venäjää, joka sisältää yleensä sanan Skolka...paljonko.
Vastaamme sormilla tuhatkilometrimäärän ja sanomme joko Finland tai Vladivostok.
Paljon venäjää.
Ne banemaaju
Vastauksena samat sanat kuin äsken, mutta kovempaa...
Olan kohautus ymmärtämättömyyden merkiksi ja iso hymy.
Yleensä keskustelu päättää kädenpuristukseen ja hymyihin ja kiitos sanoihin molemmin puolin.
Da, iso hymy
Jotakin venäjää tai sitten saadaan joku sana poimittua keskustelusta ja yritetään sen perusteella vastata...
yleensä vastauksemme on Vladivostok ja käden heilautus oletettuun idän suuntaan.
Ooohhh, pään pyöritystä ja paljon venäjää, joka sisältää yleensä sanan Skolka...paljonko.
Vastaamme sormilla tuhatkilometrimäärän ja sanomme joko Finland tai Vladivostok.
Paljon venäjää.
Ne banemaaju
Vastauksena samat sanat kuin äsken, mutta kovempaa...
Olan kohautus ymmärtämättömyyden merkiksi ja iso hymy.
Yleensä keskustelu päättää kädenpuristukseen ja hymyihin ja kiitos sanoihin molemmin puolin.
Mutta kunnon keskustelujakin on käyty. Olen yrittänyt lähestyä ihmisiä ja keskustella paljon, käyttäen osaamiani sanoja ja paljon elekieltä. Illan päätteeksi jututin kaveria, joka oli matkalla Krasnojarskiin ja selvitin häneltä sanakirjaa ja elekieltä hyödyntäen millaiset tiet meitä odottaa. Keskusteluissa kun muistaa, että vastapuolikaan ei ymmärrä niin silloinhan kaksi tietämätöntä alkaa toimia nokkelasti ymmärtääkseen ja tullakseen ymmärretyksi. Krasnojarkin kaverin kanssa piirsimme asioita likaiseen auton sivulasiin. Niin selvisi mm., että huomenna ajetaan 20km melkoista kuravelliä ja että Omskista eteenpäin Novosibirskiin on nopeat tiet. Nopea selittyi näyttelemällä hieman kyykyssä kaasukahvan kääntämistä tiukasti.
Posted via Blogaway Pro
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti