Kazanista Ufaan

14.6.2014. Herätys oli asetettu klo 7 ja heräsimme klo yhdeksän. Se siitä pitkästä ajopäivästä. Lisäksi satoi vettä, joten pukeutuminenkin oli tyyliä Michelinukko. Ennen pakkaamista kävimme aamupalalla. Hotellihuone oli suhteessa aiempiin kallis (4000 ruplaa), kun nyt majoituimme 1000 ruplan Gastinitsaan. No joka tapauksessa, hinta ei näkynyt aamupalan laadussa. Lautaselle kylmää perunamuusia ja toiselle puuroa. Leipääkin oli, mutta leivänpäällisiä ei. Liekö loppuneet, kun olimme myöhässä aamupalan alkamisesta. Paljon siellä kuitenkin työntekijät touhusivat ja aina silloin tällöin ilmestyi pieni määrä uutta syötävää. Pääasia kuitenkin, että saimme syödyksi ja aamukahvit.
Tietyötä
Liikkeelle pääsimme 11.30, eli auttamattoman myöhään. Koko 450km jotka ajoimme, oli tietyöaluetta ja rajoitukset olivat 40-70km/h. Tietenkin siellä oli nopeampiakin pätkiä, mutta nykyisen tien laajennustyöt hidastivat vauhtia. Joskus tämän pätkän pääsee vauhdilla, kunhan tietyöt saadaan valmiiksi. Nopeusrajoituksiin kaikki tiellä liikkujat laittavat +20-40km/h lisää, joten ei se niin mahdottoman hidasta tietenkään nytkään ole.
Tunnin ruokatunti
Sateen kastelemana, vettä valuen astuimme puolessa välissä matkaa syömään ja otettiin sitten sen verran keittoa (ei siis viinaa) ja lihapullia, että hyvillä mielin odotettiin rauhassa sateen häipymistä. Vesitiivis puhelimeni temppuili sateen jäljiltä, joten se siitä tiiviydestä. Lopulta se kuitenkin ilmoitti kesken kahvinjuonnin, että" jatka suoraan kaksisataa kilometriä"

Ufaan ei ehditä ennen pimeää
Ruoan päälle ajo tuntui hyvältä ja aurinkokin pilkahti aika ajoin. Sovimme, että ajetaan klo 19 asti ja sitten pysähdytään tekemään suunnitelma majoittumista. Teltta näytti todennäköiseltä, kunnes näimme Gastinitsan ja piha täynnä rekkoja. Olimme vähän aiemmin vilkaisseet vastaavaa, joka ammotti tyhjyyttä ja kun Helgi suositteli sellaista paikkaa jossa rekkamiehet viihtyy, kurvasimme pihaan ja oli Antin vuoro puhua kieliä. Hymyssä suin jän palasi sisältä, minun jututtaessa pihalla olevaa väkeä ja kämppä oli järjestetty.

Hääjuhlijoita
Laitoimme pyöriä parkkiin ja olimme purkamassa tavaroita, kun  totesin Antille, että annetaan hääparille lahjaksi Suomi-viinapullo ja onnitellaan heitä. Siitäkö riemu repesi. Sulhanen haki autosta paikallisen pullon ja antoi sen meille vastalahjana. Positiivinen lähestymisemme johti siihen, että kamerat alkoivat laulamaan ja pyöriä ihmeteltiin ja autettiin tavaroiden kanssa. Kohta paikalle ilmestyi haitarinsoittaja ja sitten tanssittiin, keskellä parkkipaikkaa. Valokuvia hääparin ja heidän vanhempien kanssa. Morsiamen äiti tuli viereeni kuvattavaksi hieman ujostellen, mutta koppasin hänet kainalooni kuvaa varten eli sitten kun kuvataan niin kuvataan kunnolla. Morsiamen isä esitteli Antille tytärtään ja vaikka hääporukalla ja meillä ei ollut yhteistä kieltä, juteltiin ja naurettiin kauan. Meitä pyydettiin mukaan häihin, mutta juhlat ehtivät siirtyä muualle hostellista ennen kuin olimme ehtineet käydä suihkussa ja laittautua. Hääkuvaajana toiminut mies jäi vielä juttusillemme ja esitteli tekemiään videoita ja hauskuutimme toisiamme illan päätteeksi vielä pienillä taikatempuilla joita osasimme ja joita saimme ihailla. Yhteystietojen vaihto ja yhteiskuva päätti iltamme. Kuka olisi sadeaamuna uskonut, että illalla juhlitaan häitä venäläisittäin :)