Ilta Pietarissa

Majoituimme www.kulturahostel.com hostelliin. Sijaitsee keskustassa ja on oikea taiteilijapaikka. Porukka on persoonallista ja huone tiivis. Itse asiassa niin tiivis, että kerrossänky ja metri vapaata tilaa on koko huone. Mutta eipä tässä muuta kuin nukutaan.

Pietari eri silmin
2 viikkoa sitten kävimme pikaisella työreissulla täällä ja nopea kaupunkikierros ja eremitas -kierros olivat kulttuuripyrähdyksemme. Tänään kävimme katsomassa kävellen toisenlaisia juttuja. Illan kohokohta oli klo 01.25 aukeavat Nevajoen ylittävät sillat. Ihmettelin aluksi asian viehättävyyttä, mutta kun kello lähestyi avaushetkeä ja rannoilla oli valehtelematta tuhansia ihmisiä katsomassa tapahtumaa, oli se kyllä kokemus. Sillat ovat auki yön ja isot laivat pääsevät siirtymään jokea ylös. Ilta kului keskustellessa ihmisten kanssa, ruokaillessa yms.

Ajatus kaupunkiparkkeerauksesta
Hostelli sijaitsee ikäänkuin kerrostalojen sisäpihalla siten, että sisäpihalle on rakenettu ravintoloita yms. vanhoihin rakennuksiin. Tullessamme paikalle, jätimme pyörät parkkiin sisäpihalle jossa ne saivat olla rauhassa aikansa. Jossakin välissä kesken ruokailun tuli joku Dmitrylle sanomaan pyörien parkkeeramisesta ja kohta lausuttiin venäjää kahdesta suusta yhtä aikaa äänekkäästi, naamaan punaisuuden ja verenpaineen kasvaessa. Ei auttanut kuin odottaa kiivaan keskustelun loppua ja kysyä sen jälkeen, Is there a problem? Vastaus tuli pikaisesti. No problem. Vastaus, jolla asiat alkavat järjestyä. Kerrostalob kotiparkkipirkko, joka oli ikkunasta seurannut pyörien parkkeerausta ei voinut sulattaa tilannetta vaan halusi osoittaa mahtinsa ja siirrettyämme pyörät toisen sisäpihan laidalle, ikkunasta näkymättömiin, oli kaikki tyytyväisiä. No problem ja alkaa järjestyä.

Posted via Blogaway Pro

Rajalta Pietariin

Hostellissa makaan sängyllä ja opettelen nopeaksi blogikirjoittajaksi kännykällä. Läppärikin olisi mukana, mutta kun se on niin pieninäppäimistöinen ei auta kirjoittamisessa. Hoitakoon se siis vain materiaalin kopioinnin tehtävää. Mutta asiaan.

Rajaa kohti
Saavuttiin serkun luota mökkimajoituksesta rajalle. Iltapalaa syödessä mietittiin mökillä, että 140km siirtymä+pakkaaminen+kaupassa käynti+rajanylityksen papereiden täyttö ja rajamuodollisuudet+rajalta viipuriin ajo veisi 5-6 tuntia. Herätys asetettiin klo 7, jotta ehtisimme 13-14 välille Viipuriin, jossa meitä olisi vastassa Dmitry, joka oli tullut edellisenä päivänä Pietariin. Noh...eihän se nyt ihan aikataulussa pysynyt. Ilta olisi kannattanut käyttää tehokkaammin pakkaamiseen ja videomateriaalin kopiointiin. Mutta mikäpä hätä tässä lomalla. Rajalle kuitenkin saavuttiin ja Viipurin tapaaminen ehti matkan aikana muuttua siten, että Dmitry oli jo rajalla vastassa. Eikä me oltu kuin pari tuntia suunnitellusta jäljessä. Onneksi tämä oli ainut päivä, jolloin oikeasti jouduimme laskemaan aikaa. Se loppuu nyt vähäksi aikaa.

Rajanylitys Vaalimaalta
Ennen rajaa löytyi huoltoasema, josta saimme pyörää varten tulliselvityslomakkeita ja täyttöohjeet. Vuoden takaisen Vienan Karjalan reissusta oli valokuvat täytetyistä papereista tallessa, joten paperit täyttyivät vauhdilla. Minulla oli parin viikon takaiselta Pietarin työreissulta maahansaapumiskorttipohja, joten se tuli täytettyä samalla. Antti haki itselleen vastaavan venäjänpuolen passintarkastuksesta ja täytti jonotuksen aikana. Jonoa oli kymmenkunta autoa meidän edessä Suomen rajalla ja kun päästiin liikennevaloista tullirakennuksen kohdalle, tehtiin nopea passin näyttö sisätiloissa ja takaisin pyörille. Suomalainen tullimies kävi kyselemässä minne suunnataan ja toivotti hyvää matkaa.

Raja ylitettiin hymyssä suin ja suunnattiin Venäjän tulliin. Kiltisti jonoon autojen perään ja passi ja paperit kourassa passintarkastukseen. Heti oli suomalaiset matkaajat ohjeistamassa, mihin kannattaa autojonon sijaan ajaa pyörät, eli suoraan tullikopin eteen, ja perustelu oli, että niin kaikki tekevät. Papereiden tarkastamisen jälkeen takaisin pyörille ja pieni siirto lähemmäs ja tekemään tulliselvitystä pyöristä. Sama suomalaismies joka äsken oli ohjeistanut parkkeerauspaikasta tuli nyt kirjaimellisesti ohjaamaan meidät tulliparakkien väliin, pois ajouralta. Perustelu oli, että niin kaikki tekee ja pääsenpähän sitten itse nopeammin jatkamaan.  Tämä kävi meille. Kiireimmät ensiksi. Tiedä vaikka siinä muuten menetetyn viisiminuuttisen aikana pääsee halpa bensa kallistumaan. Tulliselvityskaavakkeisiin lätkittiin leimat ja pyörät viimeiselle portille ja siellä tuli kaveri katsomaan leimatut paperit ja kyselemään tärkeitä. Minulta kysyi, että onko tavaraa paljon, ja vastasin vain että täynnä on laukut. Onneksi ei tarvinnut purkaa kamoja. Muutenkin odotellessa moni suomalainen kävi neuvomassa ja kertomassa tullimuodollisuuksista ja aika lailla oli vähättely kaiken leimaamisen ja tarkastamisen merkityksestä havaittavissa puheessa. Autoista piti siis avata peräkontti ja sen ne tarkastivat ja paperit, että leimat kunnossa ja sitten menoksi. Ei ole moottoripyörässä takahutlaria mitä avata...

Dmitry vastassa
5km rajalta ja goldwing ja tutut kasvot facebookista ja hangout -keskusteluista. Kaveri, jonka kirjaimellisesti tapasin netissä, xt660.com foorumissa, oli vastassa ja tapaamista oli odotettu. Kuulumisten vaihdon jälkeen hän sanoi opettavansa meidät heti venäläiseen ajokulttuuriin. Oppisimme sopivat nopeudet ja ajotyylin. Sanotaan tiivistetysti näin, että pikakurssi oli tehokas. Vauhtia pidettiin yllä sopivasti, kuulemma sakkorajat huomioiden ja tiet paranivat koko ajan, loppuvaiheessa täydelliseksi moottoritieksi. Ehkä eniten eroa tiessä on siinä, että oikeassa reunassa on melkein koko ajan "hidas" kaista eli rekat jyrää siinä. Sitten on normaali kaista, jossa sijoitutaan joko keskiviivan tuntumaan tai sitten niin oikeaan reunaan, että rekan renkaat vilkkaa apukuskin ikkunassa. Jos olet oikeassa reunassa, oletus on, että sinut saa ohittaa ja sitten lähdetään ohi, ei siten että haetaan vastaantulevien kaistalta vauhtia, vaan siten että myös vastaantulevat voivat ohittaa samalla.

Kai tämä on tuttua osalle lukijoista ja hyvä niin, mutta minulle se oli kirjoittamisen arvoinen kokemus, joka jatkuu nyt pari kuukautta, helpottuen luonnollisesti itään mentäessä.

Viipuri-Pietari pätkällä ohittelu oli käytännössä jatkuvaa hommaa. Positiivista siinä on se, että ajoimme 200km käytännössä pysähtymättä koska niin skarppina sai olla. Hyvää on myös se, että vaikka kovasti mennään kovassa liikenteessä, voi hyvin puhua ajovirrasta, joka soljuu eteenpäin luonnollisesti. Mutta sitten kun rysähtää niin lunastuskuntoon menee helposti niin auto kuin ihmiset.

Dmitryn ohjeet "ajokoulutuksen" jälkeen olivat seuraavat,
1. Ei saa ajaa yli 60km/h ylinopeutta, koska menee varmasti kortti.
2. Keltaista viivaa ei ylitetä ikinä.
3. 0-promillea aina liikenteessä!

11 yötä lähtöön ja Pietari koettu

Kuten edellisessä päivityksessä kerroin, pyörälle tehtiin kunnon shakedown -reissu, jotta irto-osat ja löysällä olevat osat löytyisivät. Seuraavaksi oli vuorossa sitten itse miehelle shakedown, kun työreissu suuntautui Pietariin. Reissussa ei sinällään ollut mitään erikoista, mutta oli ilo huomata, että aakkosista on jotakin jäänyt mieleen, vaikka todellisuudessa kieliopinnot talven aikana jäivät avuttoman huonoiksi. Tästä intoutuneena etsiskelin sitten sanakirjaratkaisua puhelimeen ja törmäsin World lens -sovellukseen, joka kääntää venäläisen tekstit livenä englanniksi. Kaikkea ne keksii, mutta ihan mahtava sovellus. Koska mukana olevat paperikartat ovat venäjäksi, auttaa tuo sovellus varmasti myös niiden tulkkaamisessa.

Kun sanoin, että miehelle tehtiin shakedown, ei se tarkoittanut vodkan ryystämistä tai muuta mukavaa, vaan sitä, että lämpöä oli 30 astetta ja hiki virtasi vaikka istui paikallaan. Aiemmat arvelut lämpimämmän makuupussin hankinnasta unohtuivat. Lisäksi heräsi ajatukset siitä, että kuumin aika päivästä kannattaa käyttää ajamiseen ja tutustua paikkoihin hieman viileämmällä. Toisaalta tänä aamuna töihin ajaessa satoi vettä kaatamalla ja lämpöasteista oli vain neljä, joten kaikkeen kannattaa varautua.


Taskuvarkaita vai rahavarkaita
Reissulla jouduin muuten taskuvarkaiden kohteeksi, mutta nopeat refleksini pelastivat tällä kertaa. Kolme kaverusta aiheuttivat ravintolan ovella ruuhkan meidän työporukan kohdalla ja kohta kopeloitiin taskuja. Ensi kerralla tietää lyödä ylemmäksi, eikä vaan taskussa seikkailevaan käteen. Tästä sitten voi vetää omia johtopäätöksiä siitä, miten sijoittaa arvotavaraa. Ei ole turhia juttuja ja varoituksia netissä. Toisaalta, olin viisaana jättänyt hotellihuoneessa olevaan kassakaappiin kaiken tärkeän, joten kaverukset olisivat onnistuessaan saaneet laihan keiton ja muutaman oluen minun rahoilla.

Aika loppuu vai loppuuko
Antin kanssa olemme olleet enemmän ja vähemmän päivittäin yhteydessä, lähinnä päivitellen toisille tietoa mitä on minäkin päivänä tullut tehtyä. Vinkkinä tähän viimeisten päivien kiireeseen haluan sanoa sen, että kun reissuun lähtöön on vielä aikaa ja mieleen tulee joku asia, "jonka ehtii hoitamaan viimeisellä viikolla", kannattaa se laittaa hyvissä ajoin kalenteriin ja varata tarvittava aika oikeasti kalenterista. Esimerkiksi tänään juoksen lääkäristä toiseen varmistelemassa reseptejä yms. ja aikaa tarvitsisi ihan muuhun. Nopeasti menee aika ja veikkaan, että seuraava kirjoitus on lähtöä edeltävänä päivänä tai sitten jo reissusta. Mutta jos satun kirjoittamaan blogiin viimeisen viikon aikana, on asiat saatu hyvään järjestykseen. Näkemisiin siihen saakka.