Tässä blogissa kerron Vladivostokiin kesällä 2014 suuntautuvasta moottoripyöräreissustani

10.6.14

Pietarista Moskovaan

Pietariin tullessa kilometrejä oli takana 750. Aamulla heräsimme 10.30 noin 5 tunnin yöunien jälkeen pakkaamaan pyöriä ja suuntasimme Helgin (Dmitry) ja hänen kaverinsa Jenian ja Mayan kanssa tutustumaan moottoripyörillä Pietariin. Kaupunkikierroksen jälkeen suuntasimme Pietarin edustalla olevalle  Kronstadtin saarelle.  Suosittelen vierailukohteeksi. Saarella aikamme käveltyämme lähdimme ajamaan kohti Moskovaa.
Tankkauksesta tankkaukseen
Honda Goldwing, Yamaha Tenere, BMW Gs800 ja yksi H-D ja 750 kilometrin siirtymä. Pääsimme matkaan 2,5 tuntia myöhässä noin klo 15.30, koska jälleen aamuaikataulumme oli mitä oli. Aamun lähtövalmiutta pitää skarpata. Tässä tapauksessa myöhäinen liikkeellelähtö ei haitannut, koska Helgi oli suunnitellut Moskovaan saapumisen yölle, jotta vältetään pahimmat ruuhkat. Niitä tosin oli yölläkin. Periaatteena ajamiselle oli se, että pysähdytään vain silloin kun on pakko tankata. Se tarkoitti 250-300km pyrähdyksiä.
Matkavauhti oli erittäin hyvä. Ja koska tänne tultiin ajamaan, sitä myös tehtiin. Vähän väliä matkan varrella oli pieniä kyliä, joissa vauhtia pudotettiin "taajama" nopeuteen, mutta muuten mentiin reippaasti. Tähän väliin on pakko sanoa, että Tenere on ihan mahtava ja ketterä pyörä tällaiseen ajoon. Pyörällä jaksaa matkata ja tiukat ja huonot paikat selviää helpolla. En varmasti paljoa valehtele jos sanon, että yli 400 reķkaa tuli ohitettua matkan aikana. Ja ruuhkapaikoissa, jossa autot seisoivat, ajettiin pientareen kautta tai sitten välistä. Ja koko ajan oli hymy naamalla. Koska olemme ehjänä perillä, emme tietenkään alkaneet vaarantamaan itseämme tai ulkopuolisia, mutta niillä pelimerkeillä pelattiin, mitä paikallisetkin motoristit käyttää.
Pietarista Moskovaan (My way to Vladivostok 2014):  ohittelua ja iloista mieltä 
Moottoripyöräilijät tervehtivät
Yksi mieleenpainuvin pätkä tapahtui matkan puolessa välissä, kun liikennevaloissa päädyimme paikallisten, ympäri maailmaa tunnettujen, nahkaliiveihin pukeutuneiden H-D kuskien perään ja päätimme peesata heitä. Nauroin itsekseni melko kauan kypärän sisällä, kun varmasti lisäsin ajajien uskottavuutta sadeasussa Tenerellä perässä pyyhkiessä, mutta niin sitä vain mentiin liikenneruuhkista läpi ja jos ei autot antaneet tilaa niin pieni kengän kopautus renkaaseen ja liivin vilautus varmasti antoi kärkimiehille tilaa. Mikäpä siinä oli meidän porukan perässä ajellessa. Helgi tunsi kaverit, joten matka taittui jonkin aikaa porukassa. Verkostoituminen ja yhteisöllisyys on mahtavaa. Jokainen vastaantuleva motoristikin moikkaa toisiaan ja jos moottoripyörä on tiensivussa, on enemmän sääntö, kuin poikkeus pysähtyä auttamaan.
Keskustaan ruuhka-ajan ulkopuolella
Oli kyllä hyvä idea ajaa yöaikaan Moskovaan. Vaikka kello oli yli puolen yön, oli liikennettä paikoitellen ruuhkaksi asti. Helgi kertoi, että rekat eivät saa tulla keskustan alueelle, kuin yöaikaan, joten rekkoja piisaa yöllä. Ajettu 800km avasi melko hienosti ajokulttuuria ja oli kestävyysajon, eli rautaperseajon kaltaista. Oman mielenkiintonsa ajoon toi pimeys. Sanotaan, että pimeissä ei saa ajaa ja se on valaisettomilla alueilla teiden kunnon takia vaarallista. Tämä on hyvin totta. Moskovaa lähestyttäessä teillä oli valot ja ajo oli ihan ok. Kyllä Pietari - Moskova väli on kokemisen arvoinen ja helppo tulla. Kaverit ajoivat Goldwingillä ja H-D:llä niin tiellä, kun sen vieressä kun tie paikoitellen huononi, mutta pääsääntöisesti pätkä oli hyvää ellei erinomaista tietä ja kokemuksia kannattaa hakea itse ajamalla, koska lähellähän tämä Moskova loppupeleissä on.
Pyörät talliin ja kaupungille tutustumaan muutamaksi päiväksi. Ajettuja kilometrejä 1600.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti