Toinen päivä Moskovassa

10.6. Tiistai. Aamulla nukuttiin kohtuullisen pitkään ja koska ulkona satoi vettä, emme lähteneet seikkailemaan, vaan jäimme kämpille ja Helgi lähti töihin. Tehtiin matkustusilmoitus ulkoasianministeriön sivuilla, koska se oli jäänyt tekemättä ja etsittiin Antin kameran muistikorttia. Siinä onkin etsimistä, kun koko ajan pienenevät. Kohta varmaan niitä ei käsittele kuin pienisormiset ja tarkkanäköiset ja hekin vain laittaessaan laitteeseen. Eikö voisi kuvitella, että kun tallennustila kasvaa kortissa niin koko pysyisi samana, mutta ei.

Iltaohjelmaa
Kävimme syömässä Bruder -nimisessä paikassa ja Helgi soitti Yekateringburgiin kaverilleen, joka kutsui meidät "Black Knivesin" -kerhotalolle, jossa meistä pidettäisiin hyvää huolta. Odotamme ilolla tätä kohtaamista. Muutenkin hidas etenemisemme kohti Vladivostokia antaa meille mahdollisuuden tavata paikallisia motoristeja, joten olemme hyvissä käsissä. Täällä ei katsota millä pyörällä ajat tai miten pukeudut, eikä tarvitse kuunnella rockia ollakseen tervetullut. Ravintolasta suuntasimme Punaiselle torille.

Punainen tori ja juhlat illalla
Yksinkertaistettuna luulin paikkaa suuremmaksi, mutta vaikuttava paikkahan se oli. Olimme liikenteessä niin myöhään, että paikalla oli vain muutama turisti, mutta olisi kaduttanut jäädä näkemättä. Illaksi suuntasimme metrolla mutkitellen (jos tällainen kuvaus sallitaan), jälleen toiselle laidalle kaupunkia. Tapasimme Helgin ystävän, joka on ammatiltaan tatuointitaiteilija. Ilta istuttiin hänen luonaan kera muutaman kaverin ja keskustelimme niitä näitä. Juhlittiin muuten ilman alkoholia, joka hieman yllätti, koska odotin suurta määrää ihmisiä ja paljon vodkaa. Parempi näin, koska aamulla yritämme päästä ajelemaan hieman maastossa.

Posted via Blogaway Pro

Posted via Blogaway Pro

Päivä Moskovassa

9.6.2014. Aamulla nukuimme pitkään myöhäisen saapumisen vuoksi ja aamupalan jälkeen suoritimme video- ja valokuvamateriaalin kopioinnit. Sain puhelimitse kiinni Juhan, joka oli tekemässä samanlaista reissua Vladivostokiin. Viestittelimme, että yrittäisimme tavata matkan varrella, melko varmasti lähellä Kazania, koska he ovat jo tulossa takaisinpäin. Juhan ja hänen kaverin matkaa voi seurata  Juhan blogi. Luettuani heidän päivityksiä, iski hirvittävä ajokuume. Me lähdemme jatkamaan matkaa aikaisin torstaiaamuna.

Kielen opiskelua
Lähdimme iltapäivästä tapaamaan Helgin kaveria Maximia, joka pitää ruokaravintolaa kaupungin toisella reunalla. Metromatka kertoo hyvin kaupungin koosta, sillä matkustimme vaihtoineen yli tunnin määränpäähän. Matkan aikana, tai oikeastaan koko ajan yritän oppia lukemaan paikannimiä ja opettelen aakkosia. Esimerkiksi metrokartta oli venäjäksi ja englanniksi, joten siitä oli helppo opiskella. Ihmisten puheistakin saa poimittua sanan sieltä ja toisen täältä. Sitten vain täytyy käyttää oppimiaan sanoja. Yhdellä metroasemalla oli mielenkiintoinen patsas. Ihmiset kulkivat ohi ja koskettivat koirapatsaan kuonoa, se antaa hyvää onnea koskettajallaan. (Kuvassa)

Moottoripyöräkeskustelut
Maxim on myös motoristi, hänellä on mm. BMW GS650 (terveiset Patrykille). Ilta meni puhuessa moottoripyöräreissuista ja suunnittelimme maastoajopäivää keskiviikolle, jos säät sallii. Maxim tarjosi erinomaiset ruoat, Georgialaista borssikeittoa ja kunnon pihvit. Oluella alas huuhdeltuna luonnollisesti. Katselimme valokuvia reissuista ja suunnittelimme tulevaa. Tapasimme illan päätteeksi Helgin tyttöystävän ja suuntasimme kaupan kautta takaisin kämpille.

Iltapalaa ja maljapuheita
Perille päästyämme nautimme muutamat terävät kera suolaisen ja pidimme puheita. Loppuillasta naurua aiheitti Lapinlahden lintujen biisi "Tero ja minä" englanniksi käännettynä. Mukava päivä kokonaisuudessaan. Pientä koti-ikävää, mutta onneksi voi soitella. Tulevien Moskova päivien suunnitelmat muuttuvat lennosta. Nytkin pitäisi (tiistai) olla kiertämässä kaupunkia, mutta ajattelimme ottaa rennosti. Helgi lähti töihin. Täällä tehdään asiat rennolla otteella ja tärkeysjärjestyksessä. Hyvää oppia omalle elämälle. Paljon nauretaan ja suunnitellaan asioita, fiiliksen mukaan sitten toteutetaan. Illaksi kaupungille Maximin ja Helgin kanssa ja mahdollisesti keskustaan pyörillä ja vieraillaan jossakin juhlissa, josta ei ole mitään tietoa, mutta avoimin mielin matkaan ja katsotaan mikä oikeasti toteutuu. Kyllä polttelee päästä ajamaan.

Pietarista Moskovaan

Pietariin tullessa kilometrejä oli takana 750. Aamulla heräsimme 10.30 noin 5 tunnin yöunien jälkeen pakkaamaan pyöriä ja suuntasimme Helgin (Dmitry) ja hänen kaverinsa Jenian ja Mayan kanssa tutustumaan moottoripyörillä Pietariin. Kaupunkikierroksen jälkeen suuntasimme Pietarin edustalla olevalle  Kronstadtin saarelle.  Suosittelen vierailukohteeksi. Saarella aikamme käveltyämme lähdimme ajamaan kohti Moskovaa.

Tankkauksesta tankkaukseen
Honda Goldwing, Yamaha Tenere, BMW Gs800 ja yksi H-D ja 750 kilometrin siirtymä. Pääsimme matkaan 2,5 tuntia myöhässä noin klo 15.30, koska jälleen aamuaikataulumme oli mitä oli. Aamun lähtövalmiutta pitää skarpata. Tässä tapauksessa myöhäinen liikkeellelähtö ei haitannut, koska Helgi oli suunnitellut Moskovaan saapumisen yölle, jotta vältetään pahimmat ruuhkat. Niitä tosin oli yölläkin. Periaatteena ajamiselle oli se, että pysähdytään vain silloin kun on pakko tankata. Se tarkoitti 250-300km pyrähdyksiä.

Matkavauhti oli erittäin hyvä. Ja koska tänne tultiin ajamaan, sitä myös tehtiin. Vähän väliä matkan varrella oli pieniä kyliä, joissa vauhtia pudotettiin "taajama" nopeuteen, mutta muuten mentiin reippaasti. Tähän väliin on pakko sanoa, että Tenere on ihan mahtava ja ketterä pyörä tällaiseen ajoon. Pyörällä jaksaa matkata ja tiukat ja huonot paikat selviää helpolla. En varmasti paljoa valehtele jos sanon, että yli 400 reķkaa tuli ohitettua matkan aikana. Ja ruuhkapaikoissa, jossa autot seisoivat, ajettiin pientareen kautta tai sitten välistä. Ja koko ajan oli hymy naamalla. Koska olemme ehjänä perillä, emme tietenkään alkaneet vaarantamaan itseämme tai ulkopuolisia, mutta niillä pelimerkeillä pelattiin, mitä paikallisetkin motoristit käyttää.

Pietarista Moskovaan (My way to Vladivostok 2014):  ohittelua ja iloista mieltä 

Moottoripyöräilijät tervehtivät
Yksi mieleenpainuvin pätkä tapahtui matkan puolessa välissä, kun liikennevaloissa päädyimme paikallisten, ympäri maailmaa tunnettujen, nahkaliiveihin pukeutuneiden H-D kuskien perään ja päätimme peesata heitä. Nauroin itsekseni melko kauan kypärän sisällä, kun varmasti lisäsin ajajien uskottavuutta sadeasussa Tenerellä perässä pyyhkiessä, mutta niin sitä vain mentiin liikenneruuhkista läpi ja jos ei autot antaneet tilaa niin pieni kengän kopautus renkaaseen ja liivin vilautus varmasti antoi kärkimiehille tilaa. Mikäpä siinä oli meidän porukan perässä ajellessa. Helgi tunsi kaverit, joten matka taittui jonkin aikaa porukassa. Verkostoituminen ja yhteisöllisyys on mahtavaa. Jokainen vastaantuleva motoristikin moikkaa toisiaan ja jos moottoripyörä on tiensivussa, on enemmän sääntö, kuin poikkeus pysähtyä auttamaan.

Keskustaan ruuhka-ajan ulkopuolella
Oli kyllä hyvä idea ajaa yöaikaan Moskovaan. Vaikka kello oli yli puolen yön, oli liikennettä paikoitellen ruuhkaksi asti. Helgi kertoi, että rekat eivät saa tulla keskustan alueelle, kuin yöaikaan, joten rekkoja piisaa yöllä. Ajettu 800km avasi melko hienosti ajokulttuuria ja oli kestävyysajon, eli rautaperseajon kaltaista. Oman mielenkiintonsa ajoon toi pimeys. Sanotaan, että pimeissä ei saa ajaa ja se on valaisettomilla alueilla teiden kunnon takia vaarallista. Tämä on hyvin totta. Moskovaa lähestyttäessä teillä oli valot ja ajo oli ihan ok. Kyllä Pietari - Moskova väli on kokemisen arvoinen ja helppo tulla. Kaverit ajoivat Goldwingillä ja H-D:llä niin tiellä, kun sen vieressä kun tie paikoitellen huononi, mutta pääsääntöisesti pätkä oli hyvää ellei erinomaista tietä ja kokemuksia kannattaa hakea itse ajamalla, koska lähellähän tämä Moskova loppupeleissä on.

Pyörät talliin ja kaupungille tutustumaan muutamaksi päiväksi. Ajettuja kilometrejä 1600.